psykiatrian erikoissairaanhoitaja
Pekka Lehto:
 Elokuvaterapia
 - eli elävän kuvan hoidollinen käyttö

 * * *
   etusivulle        eetee otsikoihin             edellinen luku        seuraava luku  



Pekka Lehto:
 Toiminnallinen elokuvaterapia
 päivitetty: 25.2.2008


P.T.Anderson: Magnolia


Toiminnallinen elokuvaterapia tarkoittaa itse tehtyjen elokuvatallenteiden käyttämistä hoidollisesti.

Elokuvatallenteilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia liikkuvaa kuvaa ja ääntä tallentavia filmiformaatteja, kaitafilmistä video- ja digitaalikuvaan sekä tietokoneanimaatioihin.

Hoidolla tarkoitetaan haitalliseksi tai ei-toivotuiksi koettujen olotilojen ennaltaehkäisyä tai lieventämistä tai parantamista. Mielenterveysongelma voidaankin määritellä tästä näkökulmasta joko lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä riittävän hyväksi koetun elämän esteeksi.

Mielenterveys ei tarkoita ongelmattomuutta, sillä voitettavissa olevat vaikeudet tarjoavat usein tarpeellisia haasteita sekä kasvun mahdollisuuksia. Mielenterveysongelmilla on taipumus sitoa negatiivista, ei-toivottua energiaa liikaa itseensä sekä estää positiivisen elämän energian tai tarjoutuvien mahdollisuuksien riittävä hyödyntäminen. Vanha vertaus tulesta hyvänä renkinä mutta huonona isäntänä pätee tässäkin suhteessa.

Aktiivisessa elokuvaterapiassa hyödynnetään positiivista energiaa, kasvun, luovuuden ja uudenlaisen kokemisen mahdollisuuksia, itsensä ”voittamista” sekä itseilmaisun lisääntymistä ja kommunikaatiokyvyn parantumista.

Sanojen merkitys on vain noin 7 – 15 % ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Tunteita, tuntemuksia, ajatuksia ja kokemuksia on usein vaikea, joskus jopa mahdotonta pukea tyhjentävästi kielelliseen asuun, merkeiksi, joiden merkityksen kommunikaation eri osapuolet ymmärtäisivät yhdenmukaisesti ja samassa merkityssuhteessa. Taiteet, itsensä ja tunteiden ilmaiseminen kuvan, äänen, liikkeen tai tekstin muodossa, tarjoavatkin merkittävän lisän kommunikaatioon sekä itsensä ymmärtämiseen.


  • kaavio 1: itsesuhde ja vuorovaikutussuhde



    • ITSESUHDE JA ITSEILMAISU

    Kirjailija Leena Krohn toteaa, ettei ole minuutta ilman sinuutta. Ihmisyys ja käsitys minuudesta muotoutuvat inhimillisessä vuorovaikutuksessa muun ihmisyhteisön kanssa, peilaten ja heijastaen vaikutteita ajasta, paikasta, kulttuurista, arvoista, moraalista ja normeista.

    Laveammin ajatellen ihmisyys tarkoittaa yksilöllisen ja yhteisöllisen elämän ottamista haltuun sekä ihmisyhteisön jatkumon turvaamista. Vuorovaikutuksella, kommunikaatiolla on tässä suhteessa tärkeä merkitys olemassaolon hahmottajana sekä omien kokemusten ja näkemysten ilmaisijana.

    Kommunikaatio tarkoittaa koettujen merkitysten pukemista ymmärrettäviksi merkeiksi sekä noiden merkityksen viestittämistä merkkien avulla muille. Keskeisiä merkkejä ovat ilmeet, eleet, sanat, kuvat, ääni ja liike sekä niiden käyttäminen tai käyttämättömyys.

    Onnistunut kommunikaatio edellyttää eri osapuolten tuntevan käytettyjen merkkien välittämän merkityksen riittävän yhdenmukaisesti.

    Tämä on tärkeää: ihmisyksilön kokemat tunteet ovat pohjimmiltaan abstrakteja. Tullakseen riittävästi ymmärretyksi niiden täytyy konkretisoitua johonkin ihmismielen ymmärtämään ei-kielelliseen tai kielelliseen muotoon.

    Yksilön kannalta kommunikaation tärkein vaihe muodostuu itsesuhteesta sekä siihen liittyvästä itseilmaisusta eli kyvystä kokea sekä ilmaista kokemaansa. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat läheisesti käsitys itsetunto, itsetuntemus sekä minäkuva.

    Aktiivinen elokuvaterapia keskittyy toisaalta itsetuntemuksen ja toisaalta itseilmaisun sekä niiden myötä kommunikaatiokyvyn lisääntymiseen.


    LUOVUUS

    Kokemusmaailma voidaan jakaa karkeasti ottaen kahtia. Vanhan, jo olemassa olevan informaation ymmärtäminen edellyttää kykyä kopioida sekä sopeutua ja uuden informaation ymmärtäminen edellyttää luovuutta, olemassaolon selittämistä tai kokemista uudella tavalla.

    Jos sopeutuminen ja kyky kopioida halutaan tulkita konservatiivisuudeksi, tarkoittaa luovuus radikaalisuutta, asioiden ja ilmiöiden kohtaamista uudella tavalla, uudesta näkökulmasta tai uudesta merkityssuhteesta. Luovuus edustaa kapinallisuutta siksikin, ettei se tyydy vanhaan, jo olemassa olevaan vaan hakee jotain uutta ja erilaista lähestymistapaa.

    Yhteisön taholta luovuus saatetaan kokea juuri edellä mainitusta syystä uhkaavaksi ja jopa kielteiseksi, asettaahan se vallitsevan näkemyksen, olotilan sekä arvot kyseenalaisiksi. Yksilön kannalta luovuus tarkoittaa altistumista uudelle ja tuntemattomalle olotilalle, vanhasta luopumista ja ikään kuin vereslihan kautta uuden synnyttämistä. Luovuudessa yksilö etsii uusia merkityksiä sekä niitä kuvaavia merkkejä tajuntansa ”harmaalta” tai ”pimeältä” vyöhykkeeltä. Mitä suurenpien ja vaikeampien kokemusten tai kysymysten kanssa työskennellään, sitä raskaammasta ja kuluttavammasta prosessista on kysymys.



  • kaavio 2: kasvu, uuden löytäminen ja niiden suunta
    valkoinen= tuttu, turvallinen -> musta= uusi, outo, pelottava



    • Tie uuteen kokemukseen tai näkemykseen käy ainoastaan luovuuden kautta.

    Luovuus edellyttää paitsi rohkeutta astua askel tuntemattomaan myös kykyä riittävään elastisuuteen, vanhan muuntautumista uuteen olomuotoon. Elastisuus edellyttää puolestaan riittävää rohkeutta ottaa nuo tarvittavat askeleet ja rohkeus edellyttää riittävää luottamusta niin itseensä kuin lähiyhteisöönsä. Luottamus rakentuu aiemmille turvallisille kokemuksille.

    Aktiivisessa elokuvaterapiassa emme tee ”pelkästään” elokuvallisia tallenteita vaan samalla sukellamme syvälle ihmisyyden perusolemukseen ja sen rakenteisiin, toivon mukaan niitä eheyttäen ja vahvistaen.




    - The End -