Syksyllä 1991 suoritetulla kyselyllä hahmotin luovuusterapioiden käyttöä psykiatrisissa sairaaloissa vuonna 1991.
Kyselyn rajaaminen psykiatrisiin sairaaloihin perustui kahteen olettamukseen:
1) luovuusterapioiden käyttö on perinteisesti ollut yleisintä psykiatrisissa sairaaloissa, missä ne ovat osa psykiatrista kokonaishoitoa;
2) kohde on selkeästi rajattu, suppea, mutta silti luovuusterapioiden käyttöä kuvaava.
Lähetin 56 sairaalan ylihoitajalle kyselylomakkeen, joista palautettiin 48 (= 86 %:a). Vastaamatta jättäneistä sairaaloista osa oli joko lakkautettu tai yhdistetty muuhun organisaatioon.
Kyselyssä kartoitin neljää asiaa:
1. eri luovuusterapioiden käyttöä
2. koko- ja osapäiväisten terapeuttien määrää
3. terapian tekijöiden yhteismäärää sekä
4. varsinaisia terapiatiloja
Luovuusterapioiksi nimesin draama-, kirjallisuus-, kuvataide-, musiikki-, tanssi- sekä video(= nyk. elokuva)terapiat.
Luovuusterapioita en määritellyt yksityiskohtaisesti. Ainoana yleistävänä esimerkkinä käytin määritelmää: 'esimerkiksi tanssiterapiana luova liikunta, ei esimerkiksi potilastanssit'.
Luovuusterapian käytöksi hyväksyin sen, että kyseistä terapiaa oli kyseisessä sairaalassa 'vähintään kerran kuukaudessa'. Pyysin myös nimeämään terapian tekijät.
TULOKSISTA
DRAAMATERAPIA
Draamaterapiaa oli kahdeksassa sairaalassa (N=48).
Kokopäiväisiä terapeutteja oli yksi ja osapäiväisiä yksi.
Osapäiväisen työaika oli 8-10 tuntia kuukaudessa.
Draamaterapian tekijöiksi ilmoitettiin 11 henkilöä. Sitä tekivät eniten toimintaterapeutit; joukossa oli myös mm. organisaation ulkopuolinen vetäjä.
Kuudessa sairaalassa oli vain draamalle varattu tila (keskimääräinen koko: 36 neliömetriä).
ELOKUVATERAPIA
Käytin kyselyssä nimitystä videoterapia, sillä käsite elokuvaterapia ei ollut kyselyhetkellä julkisessa käytössä. Ns. "videoterapia" on yksi elokuvaterapian "alamuoto", kuten äänittäminen musiikissa.
Elokuvaterapiaa tehtiin 16 sairaalassa (N=48).
Kokopäiväisiä terapeutteja oli neljä ja osa-aikaisia viisi. Osa-aikaisten keskimääräinen työaika oli 67 tuntia kuukaudessa (40-96 h/kk).
Videoterapian tekijöiksi ilmoitettiin 20 henkilöä. Sitä tekivät toimintaterapeutit, erikoissairaanhoitajat, mielenterveyshoitajat sekä taideterapeutit.
12 sairaalassa oli vain videoterapialle varattu tila (keskimääräinen koko: 42 neliötä).
KIRJALLISUUSTERAPIA
Kirjallisuusterapiaa oli 12 sairaalassa (N=48).
Kokopäiväisiä terapeutteja ei ollut yhtään, osapäiväisiä oli kaksi.
Heidän kirjallisuusterapiaan käyttämä työaikansa oli kaksi ja neljä tuntia kuukaudessa.
Kirjallisuusterapian tekijöiksi ilmoitettiin kaikkiaan 10 henkilöä.
Sitä tekivät mm. psykiatrinen sairaanhoitaja, erikoistoimintaterapeutti, kansalaisopiston vetäjä sekä kirjastonhoitaja.
Neljässä sairaalassa oli vain kirjallisuusterapialle varattu tila (keskimääräinen koko: 30 neliömetriä).
KUVATAIDETERAPIA
Kuvataideterapiaa tehtiin 37 sairaalassa (N=48).
Kokopäiväisiä terapeutteja oli 11 ja osapäiväisiä 15. Osapäiväisten keskimääräinen työaika oli 48 tuntia kuukaudessa (4-84 h/kk).
Kuvataideterapian tekijöiksi ilmoitettiin 46 henkilöä. Heistä useimmat olivat taideterapeutteja, mutta joukossa oli myös toimintaterapeutteja, erikoissairaanhoitajia, mielenterveyshoitajia, psykologi, kuvaamataidon opettaja sekä askartelunohjaaja.
30 sairaalassa oli vain kuvataideterapialle varattu tila (keskimääräinen koko: 57 neliömetriä).
MUSIIKKITERAPIA
Musiikkiterapiaa tehtiin 37 sairaalassa (N=48).
Kokopäiväisiä terapeutteja oli 15 ja osapäiväisiä 11. Osapäiväisten keskimääräinen työaika oli 35 tuntia kuukaudessa (4-108 h/kk).
Musiikkiterapian tekijöiksi ilmoitettiin 37 henkilöä. Heistä suurin osa oli musiikkiterapeutteja, mutta joukossa oli myös toimintaterapeutteja, muusikkoja, kansalaisopiston opettajia, erikoissairaanhoitajia, mielenterveyshoitajia sekä askartelunohjaaja.
29 sairaalassa oli vain musiikkiterapialle varattu tila (keskimääräinen koko: 43 neliötä).
TANSSITERAPIA
Tanssiterapiaa tehtiin kahdessa sairaalassa (N=48).
Koko- tai osapäiväisiä terapeutteja ei ollut yhtään.
Kahdessa sairaalassa oli vain tanssiterapialle varattu tila (keskimääräinen koko: 55 neliötä).
YLEISTÄ
Vastanneista 48 sairaalasta kahdeksassa ei käytetty mitään luovuusterapiamuotoa, neljässä käytettiin yhtä, 12:ssa kahta, 14:ssä kolmea, kahdeksassa neljää ja kahdessa viittä.
Kokopäiväisiä luovuusterapeutteja ei ollut yhtään 30:ssä sairaalassa, seitsemässä oli yksi, yhdeksässä kaksi ja kahdessa kolme.
Osapäiväisiä (ulkopuolisia tai O.T.O.) luovuusterapeutteja ei ollut yhtään 25:ssä sairaalassa, 14:ssä oli yksi, seitsemässä kaksi ja kahdessa kolme.
Vailla koko- tai osapäiväistä luovuusterapeuttia oli 11 sairaalaa.
34 sairaalassa on yhteensä 83 vain jollekin luovuusterapialle tarkoitettua tilaa, 14 sairaalassa ei ole erillisiä tiloja.
Eri luovuusterapioiden sairaalakohtainen käyttö: (N= 48):
taulukot:
LUOVUUSTERAPIOIDEN KÄYTTÖ
PSYKIATRISISSA SAIRAALOISSA 1991
Luovuusterapeuttien kokonaismäärä:
Ko. luovuusterapian käyttöön tarkoitetut tilat
Eri luovuusterapioiden käyttö sairaaloissa
Luovuusterapeuttien lukumäärä / sairaala
- T h e E n d -
luku 12: luovuusterapioiden käyttö Suomessa 1991
[ takaisin ylös ]
