psykiatrian erikoissairaanhoitaja
Pekka Lehto:
Elokuvaterapia
- eli elävän kuvan hoidollinen käyttö
* * *
etusivulle eetee otsikoihin edellinen luku seuraava luku
- luku 10 -
VIDEOKIRJASTO
päivitetty: 22.10.2008
James Cameron: Titanic
Eräs elokuvaterapian kokonaisvaltaisuutta ja monipuolisuutta tukeva juttu on videokirjasto eli työntekijöille ja potilaille tarjottu mahdollisuus lainata ja katsoa videotallenteita korvauksetta joko kotona tai työpaikalla.
Videokirjastotoimintaa säätelee muutama tekijä:
1. tekijänoikeuslaki
2. sisältö ja lainaus
3. raha
4. hieman Tekijänoikeuslain sisällöstä
[ ylös ]
TEKIJÄNOIKEUSLAKI
Videokirjaston perustaminen ja ylläpito sekä televisio-ohjelmien nauhoitus on täysin laillista touhua kunhan muistetaan noudattaa lain kirjainta.
Tekijänoikeuslaissa kielletään mm. videotallenteiden luvaton julkinen esittäminen. Esimerkiksi psykiatrisessa sairaalassa SAA ESITTÄÄ luvallisesti mm. vuokrattuja videotallenteita MIKÄLI kyseinen tilaisuus EI OLE JULKINEN. Tilaisuus määritellään julkiseksi mikäli KUKA TAHANSA voi tulla kyseiseen tilaisuuteen. Julkinen -käsitteeseen ei liity mitenkään maksuttomuus tai osallistujien lukumäärä, vaan ainoastaan se voiko kyseiseen tilaisuuteen tulla "kuka tahansa". Elokuvateatteri, kirjasto, pubi, tori, kirkko,... ne ovat julkisia esityspaikkoja, mutta sairaala rinnastetaan yksityiseen kotiin, jonne pääsy on vain tarkemmin määritetyillä ihmisillä.
- ( kts. tämän jutun lopussa: " Hieman Tekijänoikeuslain sisällöstä " )
Sairaalassa saadaan nauhoittaa televisiosta tulleita lähetyksiä ( elokuvat, dokumentit,... kaikki mahdollinen ) ( kunhan televisiolupamaksu on asiallisesti maksettu ) ja esimerkiksi koota niistä oma videokirjasto. Mutta: vuokra- tai ostovideoista ei saa ottaa luvatta omia kopioita - ei kotiin eikä sairaalaan. Vuokravideoita saa näyttää sairaalassa ja videokirjastoon voidaan hankkia ostovideoita - ja näyttää tai lainata niitä omalle väelle (= ei-julkisesti).
[ ylös ]
SISÄLTÖ
Videokirjaston sisällön määrittely riippuu paljon käyttötarpeesta eli kootaanko jokaiselle jotakin -sillisalaatti vai tiukan ortodoksisesti, "oikeaoppisia" terapiavideoita vai pelkkää viihdykettä hyllyt täyteen.
Sisältöön vaikuttaa paitsi "laatu" myös määrä. Pienehkö sairaala tulee todennäköisesti hyvin toimeen n. 200-300 nauhan kirjastolla. Etenkin kun tilastoinnin avulla voidaan seurata kulutuskäyttäytymistä. Videokirjasto ei ole museo, vaan oharit kannattaa poimia pois ja nauhoittaa niiden päälle joku asiallisempi juttu.
Sisältöön vaikuttaa myös porukan suhtautuminen elokuvaan eli koetaanko, että vain perinteiset opetuselokuvat tai dokumentit voivat tyydyttää ammatillisen tarpeen vai täyttääkö joku hyvä draama kyseisen tehtävän vieläkin tehokkaammin. Siis: käytetäänkö esimerkiksi skitsofreniaan perehtymiseen vain opetusfilmejä vai esimerkiksi Polanskin "Vuokralaista" tai Rauni Mollbergin "Maa on syntinen laulua" .
Ja kuten VINKKIPANKISSAKIN ( kts. toisaalta tältä kotisivulta) on todettu: Roomaan vie hyvin monta ja mielenkiintoista tietä, eikä terapiakaan ole aina ja vain itkua ja hammasten kiristystä, vaan välillä voi jopa pitää hauskaa ja nauttia edes pienen hetken elämästä kevein rantein.
Mikäli minulta kysytään: suosittelen laveaa ja erittäin vapaamielistä kokonaisuutta: tiukkoja kapea-alaisia ammattivideoita, huumoria, sukupuolivalistusjuttuja, musiikkia, taiteita, dokumentteja, viihdettä, hieman outojakin juttuja,... Sopivasti epäsovinnaisuutta voi toimia lievänä laukaisualustana jollekin suuremmalle kasvulle jopa koko yhteisöä ajatellen eli kun reviiri laajenee on myös hengitystilaa enemmän.
Videokirjaston on syytä sijaita mahdollisimman keskeisessä paikassa ja yleensä sellainen on "tieteellisen kirjaston" yhteydessä. Paikassa, joka on mahdollisimman monen ulottuvilla. Laajakosken sairaalassa homma toimii itsepalveluperiaatteella. Videokirjaston vastaava (O.T.O.) huolehtii videokirjastoon nauhat ja tarkastaa aika ajoin, että nauhat ovat lainauskunnossa.
Paitsi valtakunnallisesti saatavilla olevia tallenteita videokirjastoon kannattaa rakentaa vähitellen mahdollisimman paljon omaa tuotantoa oleva kokoelma. Eli nauhoittaa erilaisia koulutustilanteita, tehdä esittely- yms. videoita, tallentaa työntekijöiden haastatteluja,...
Skaala on miltei loputon. Kun videokirjaston ylläpitoa tekee O.T.O:na kannattaa hommaan suhtautua kylmän viileästi ja pitkäjänteisesti: hommata pieni pesämuna ja vähitellen kasvattaa haluttu kokonaisuus.
Hyväksi havaittu tapa on merkitä lainattavat videot numerolla hankintajärjestyksessä ( 1, 2, 3,...) ja tehdä lainattavista videoista oma esittelykansio ( nimi, aihe, tekijä, kesto, valmistusvuosi, maa, sisältö, ... ), jolloin halukkaat voivat tutustua valikoimaan etukäteen. Mikäli mahdollista esittelykansio kannattaa tehdä atk:lla ja jos mahdollista, postittaa se aika ajoin koko organisaation käyttöön tai laittaa atk:n ilmoitustaululle, jos sellainen on.
Itse lainausta varten on hyvä tehdä lainauskansio: jokaiselle videolle oma sivu, jolloin kyseisen videon käyttöä on helppo seurata ja sen voi jäljittää helposti jos siihen on tarvetta. A4 kokoiseen kansioon kannattaa irtolehden yläosaan laittaa videon numero, nimi ja tekijät sekä kesto ja niiden alle lainausmerkinnät: lainauspäivämäärä - lainaaja - työyksikkö - palautuspäivämäärä.
[ ylös ]
RAHA
Videokirjasto on edullinen systeemi. Kolmen tunnin VHS -nauhoja saa noin 30 markkaa kappale eli esimerkiksi 100 nauhan videokirjasto tulee maksamaan vain noin 3.000 markkaa ja 300 nauhan videokirjastokin vain vajaat 10.000 markkaa. Ja mikä parasta: virheinvestoinnit voi paikata kätevästi päälle nauhoittamalla. Toisin on laita esimerkiksi kirjojen tai äänilevyjen kohdalla - valitettavasti niiden hyötysuhde sairaalakäytössä on useimmiten heikko: onko järkevää hankkia kirjoja tai levyjä, jotka tulevat maksamaan esimerkiksi 50 - 150 mk per käyttökerta tai voivat jopa jäädä ilman ensimmäistäkään käyttöä. Olisiko esimerkiksi osastojen omien käsikirjastojen suhteen mielekkäämpää yhdistää ne yhdeksi suureksi kirjastoksi ja jättää osastolle vain pari aktiivisessa käytössä olevaa hakuteosta. Ja aivan sama on levyjen ja videoidenkin kohdalla. On rahojen haaskausta hankkia jokaiselle osastolle oma pieni käsikirjasto. joista löytyy likimain samat teokset kuin muiltakin osastoilta ja jotka saavat rauhassa pölyyntyä hyllyillä.
Talkoohengellä ja solidaarisuudella saadaan paljon aikaan pienin kustannuksin.
Videokirjaston taloudellisuus ja vaikuttavuus on näkökulma, jota on helppo perustella päättäjille.
[ ylös ]
Hieman Tekijänoikeuslain sisällöstä:
Tekijänoikeus on teoksen tekijällä oleva oikeus, joka tuottaa, erikseen säädetyin rajoituksin, tekijälle "yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen" ( tekl 2§). Tämä muodostaa tekijän ns. taloudelliset oikeudet.
Tekijänoikeuteen sisältyy myös ns. moraalisia oikeuksia. Niihin sisältyy, että teoskappaleissa tai teosta esitettäessä on tekijä ilmoitettava isyysoikeus ja että teosta ei saa muuttaa "tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla" ( respektioikeus ). (tekl 3§).
Kyse ei ole "vain moraalisista" oikeuksista siinä mielessä kuin ilmaisua muutoin käytetään, vastakohtana lakiin perustuville (juridisille) oikeuksille. Päin vastoin tässä tarkoitetut "moraaliset oikeudet" ovat laissa säädettyjä oikeuksia, vaikka laki ei kyseistä nimitystä käytäkään.
Tekijänoikeus merkitsee, että tekijällä on oikeus - mutta ei tietenkään velvollisuutta - ansaita teoksellaan. Hän voi esimerkiksi painattaa kirjallisen teoksensa kirjana ja myydä sitä ilman, että kukaan muu saa painattaa teosta. Käytännössä toki tavallisempaa on, että tekijä tekee kustannussopimuksen ( tekl 31§ ). Tällöin hän siinä mielessä osittain luovuttaa tekijänoikeutensa kustantajalle, että tekijä ei itse saa julkaista teosta kustannussopimuksen voimassaoloaikana ( tekl 37§ ), ellei erikseen toisin sovita. Tekijän kannattaa huolellisesti lukea kustannussopimus, ennen kuin allekirjoittaa sen. Sopimuksella voi olla ajassa pitkälle eteenpäin ulottuvia vaikutuksia, joita tekijä ei ehkä tule ajatelleeksi. Toisaalta huomattakoon, että esim. jutun tarjoaminen ja hyväksyminen lehteen ei merkitse kustannussopimuksen syntymistä ( tekl 38§ ); tällöin lehdelle syntyy kyllä oikeus julkaista juttu mutta ei yksinoikeutta siihen, ellei yksinoikeudesta ole erikseen sovittu Tekijänoikeus suojaa teoksen kirjallista tai muuta asua, ei asiasisältöä.
Se, että johonkin kirjoitukseen on tekijänoikeus, ei merkitse siinä olevien tietojen tai siinä esitettyjen kannanottojen salaisuutta. Asioiden salaisuus on aivan eri asia, joka riippuu aivan muista laeista kuin tekijänoikeuslaista.
Tekijänoikeutta tarkoittava englannin sana on copyright. Muiden kielten nimitykset tekijänoikeudelle ovat yleensä rakenteeltaan samantapaisia kuin Suomen.
Tekijänoikeus sekoitetaan melko usein muihin ns. aineettomiin oikeuksiin eli immateriaalioikeuksiin kuten patenttioikeuteen ja tavaramerkkioikeuteen sekä liikesalaisuuksiin. Esimerkiksi johonkin keksintöön perustuva tuote saattaa olla tekijänoikeuden suojaama, mutta koska tämä suoja on muodon eikä sisällön suojaa, se ei ehkä riitä turvaamaan yrityksen etuja vaan sen voi olla syytä esim. hakea patentti kyseiselle keksinnölle. Suomessa kuitenkaan esim. tietokoneohjelmaa ei voi patentoida.
Lyhyesti sanottuna: Tekijänoikeus koskee myös ulkomaisia teoksia. Vastaavasti Suomessa tehdyt teokset saavat tekijänoikeussuojan muissa maissa.
Esiintyvän taiteilijan esityksen suoja koskee tilanteita, joissa esitetään teos (esim. soitetaan viululla sävelteos tai lausutaan runo). Suojan keskeinen sisältö on seuraava: "Kirjallisen tai taiteellisen teoksen esitystä ei esittävän taiteilijan suostumuksetta saa tallentaa laitteelle, jonka avulla esitys voidaan toisintaa, eikä saattaa yleisön saataviin radion tai television välityksellä taikka suoraan siirtämällä." ( tekl. 45§ ). Tosin tähän sovelletaan lain mukaan ns. yksityistä käyttöä koskevaa rajoitusta ( tekl 12 §), mikä merkinnee sitä, että puhtaasti omaan käyttöön saa kopioida. Tilaisuuden järjestäjän vallassa voi kuitenkin olla antaa yleinen kuvauskielto esimerkiksi tilojen hallinnan perusteella: tilat omistava tai vuokrannut voi rajoittaa sitä, mitä tiloissa saa tehdä.
Edellä mainittu esiintyvän taitelijan oikeus on lähtökohtaisesti oikeutta määrätä esityksen tallentamisesta. Selvää on, että esimerkiksi videokameralla kuvaaminen on sellaista.
Esityksen tallentamisella tarkoitetaan esityksen siirtämistä äänilevylle, kuvanauhalle, filmille, videolle jne. Esittäjän luvatta tapahtuneet ns. bootleg-nauhoitukset loukkaavat luonnollisesti po. oikeutta.
Jos useat ihmiset yhdessä ovat tehneet teokseen, tekijänoikeus on heillä yhteisesti, elleivät osuudet muodosta itsenäisiä teoksia, jolloin kullakin on yksinomainen oikeus omaan osuuteensa ( tekl 6§ ).
Käytännössä tämä merkitsee, että teoksesta voi valmistaa kappaleita vain tekijöiden yhteisesti sopimalla tavalla. Jos he eivät pääse sopimukseen, ei teosta voi laillisesti julkaista lainkaan.
- T h e E n d -
luku 10: videokirjasto
[ takaisin ylös ]