psykiatrian erikoissairaanhoitaja
Pekka Lehto:
Elokuvaterapia
- eli elävän kuvan hoidollinen käyttö
* * *
etusivulle eetee otsikoihin edellinen luku seuraava luku
- luku 01 -
PIMEYDESTÄ PÄIVÄNVALOON
päivitetty: 22.10.2008
Woody Allen: Manhattan
PIMEYDESTÄ PÄIVÄNVALOON
Vaikutelma elävästä kuvasta perustuu (jo muinaisessa Kreikassa tunnettuun) jälkikuvailmiöön eli silmän verkkokalvon reaktiohitauteen.
Verkkokalvolle heijastuva kuva säilyy siinä varsinaista näköärsytystä pitempään eli noin 1/16 sekuntia.
Kun toisistaan erillisiä kuvia liikutetaan silmien edessä tarpeeksi nopeana sarjana (elokuvassa tavallisesti 24 kuvaa sekunnissa) yhtyvät ne näköaistissamme yhteneväksi kuvavirraksi, jonka miellämme liikkeenä, elävänä, toden kaltaisena visiona.
Elokuvakokemus on aivoprosessien kannalta ensisijaisesti fysiologispohjaista harhakuvitelmaa, jonka aistiharhan tajuntamme muuttaa kokijalle todelliseksi ja uskottavaksi, usein arkitodellisuuden kaltaiseksi aistimukseksi.
Kokemuksena ja ilmiönä se sisältää jotain hyvin samankaltaista kuin uni tai aistiharhat.
Ihminen näkee ja kuulee aivoillaan, jossa myös elottomien kuvien sarja alkaa elää omaa elämäänsä ja stimuloida katsojan muistin "avustuksella" tämän omia tunteita sekä niiden merkityksiä.
Elokuvaa katkoessa koemme itse asiassa omassa tajunnassamme jo olevia, elokuvan vain stimuloimia, tunteita. Katsomme itseämme, omaa paljolti tiedostamatonta tajuntaamme. Elokuvan ääressä luomme tiiviin, kaksisuuntaisen tunnesuhteen valkokankaan ja oman tajuntamme välille. Heijastamme omia tunteitamme sekä käsityksiämme valkokankaalle ja toisaalta se stimuloi tajunnassamme jo olevia tunteita pimeydestä päivänvaloon.
ELOKUVAN HISTORIASTA
Elokuvan historia on lyhyt verrattuna muihin taidemuotoihin: vasta reilut sata vuotta.
Valokuvaus- ja toisaalta projisointitekniikan kehittyminen mahdollisti varsinaisen elokuvan synnyn, mikä huipentui 28.12.1895 ensimmäiseen julkiseen elokuvaesitykseen.
Elokuvan syntyhistoria ja sen alkukehitys liittyivät olennaisesti aikakauteen, jolloin keskeiset vapaa-ajan viettomahdollisuudet sijaitsivat enenevässä määrin kodin ulkopuolella.
ELOKUVAN NYKYISYYDESTÄ
Kalliina, vahvasti kaupallistuneena sekä voimakkaasti keskittyneenä maailmanlaajuinen elokuvateollisuus ajautuu yhä syvemmälle viihdeteollisuuden syövereihin. Elokuvasta on tullut merkittävä bisnes, rahantekoväline, teollinen kertakäyttötuote, jonka tekemisen motivaation, levityksen, elinkaaren sekä lopullisen "arvon" määrää sen aikaansaama rahallinen tuotto.
Toisaalta tietoteknologian nopea kehitys toi ja tuo elokuvan tekemiseen sekä sen levittämiseen aivan uusia ulottuvuuksia. Internetin kautta katsottavat tai ladattavat elokuvat tavoittavat reaaliajassa periaatteessa kenet tahansa. Digitaaliteknologian myötä myös varsinaisten tallenteiden tuotantokustannukset kyetään pudottamaan minimiin, mikä lisää mahdollisuuksia ei-kaupalliselle elokuvalle sekä etenkin elokuvataiteelle.
Lähivuosikymmenet todennäköisesti laventavat nettivälitteisen ja samalla kaventavat teatterilevityksessä pyörivän elokuvan kenttää entisestään.
- T h e E n d -
luku 01: elokuva
[ takaisin ylös ]